Vaikka lähes jokainen nainen kärsii premenstruaalisesta oireyhtymästä (PMS) jossain elämänvaiheessa, lääkärit ovat tähän mennessä tienneet siitä varsin vähän. Uudet tutkimukset osoittavat kuitenkin biologisen tekijän – hormoneiden – olevan PMS:n pääasiallinen aiheuttaja.
Munasarjahormoneja estrogeenia ja progesteronia kehittyy jokaisen kuukautiskierron aikana. Nämä hormonit kiertävät verenkierrossa, menevät soluihin kaikkialla kehossa ja vaikuttavat siihen, kuinka nämä solut selviävät päivittäisistä toiminnoistaan. Aivot koostuvat miljoonista soluista, jotka reagoivat munasarjahormoneihin ja niiden tason vaihteluihin kuukautiskierron aikana. Useimmilla naisilla munasarjahormonit tukevat aivojen perustoimintoja, joita ovat muun muassa unen ja lämpötilan säätö, seksuaaliset tunteet, päättelykyky ja mieliala.
Monilla naisilla aivosolujen reaktio munasarjahormoneihin voi kuitenkin olla negatiivinen. Miljoonat naiset kokevat kuukausittain PMS:n ja tuntevat ärtyneisyyttä, ahdistusta ja surua 7–10 päivää ennen kuukautisia.
PMS on ollut aiheena monissa tieteellisissä tutkimuksissa, jotka ovat auttaneet ymmärtämään, kuinka munasarjahormonit vaikuttavat aivojen toimintaan. Munasarjahormonit vaikuttavat verenvirtaukseen aivoihin, ne auttavat ylläpitämään ja edistämään sellaisten aivosolujen kasvua, jotka kontrolloivat monista aivotoiminnoista vastaavien aivojen kemikaalien (välittäjäaineiden) tuotantoa ja erittymistä.
Viimeaikainen National Institute of Mental Healthissa suoritettu tutkimus osoittaa, että PMS-oireet reagoivat poikkeavasti normaaliin hormonituotantoon. Naisia, joilla oli vakavia oireita, verrattiin naisiin, joilla ei ollut oireyhtymää. Kun vakavista oireista kärsiviä naisia hoidettiin lääkkeellä, joka esti heidän munasarjojaan tuottamasta hormoneja, oireet vähenivät merkittävästi. Näille naisille annettiin myös plasebo eli valmiste, joka ei vaikuttanut heidän munasarjoihinsa eikä sisältänyt hormoneja. Kun he saivat plasebon, oireet pysyivät muuttumattomina.
PMS:stä kärsiville naisille, joiden oireet vähenivät kun heidän munasarjojaan estettiin tuottamasta hormoneja, annettiin sen jälkeen hormoneja ehkäisevä lääke, mutta tällä kerralla siihen lisättiin joko estrogeenia tai progesteronia. Kun jompaakumpaa näistä luonnollisista hormoneista otettiin, naisten PMS-oireet uusiutuivat. Naiset, jotka eivät kärsineet PMS:stä eivät reagoineet hoitoihin siten kuin PMS:stä kärsivät naiset.
Tämä tutkimus osoittaa siis selkeästi PMS:n olevan poikkeava herkkyys munasarjahormonien normaaleille tasoille. Kuukautisiin liittyvät oireet kuten surullisuus, ahdistus ja ärtyneisyys tulisi nähdä biologisena vaivana. Vaikka munasarjojen toimintaa ehkäisevää lääkettä ei voi antaa rajattomasti, sitä voitaisiin käyttää vakavista oireista kärsiville naisille ainakin lyhytkestoisesti.
Pitkällä aikavälillä naiset kärsisivät munasarjahormonien vähäisen tason vaikutuksista, esim. luukadosta ja osteoporoosista. Hormonitoimintaa ehkäisevä lääke auttaa kuitenkin määrittelemään PMS:n tilaksi, jonka aiheuttaa yliherkkyys munasarjahormoneille. Tämä uusi tieto PMS:stä voi johtaa uusiin ja parempiin hoitoihin.
